Surukimppu, surusidonnan uusi tuttavuus!

Surukimpun tekeminen oli kurssille tullessa uutta. Surukimppu tehdään spiraalitekniikalla omin varsin toisin kuin surulaitteessa. Surukimpun voi sitoa pöydänpäällä tukea ottaen tai ilmassa. Ensimmäinen surukimppu onnistui ensimmäiseksi surukimpuksi mielestäni aika hyvin. Ehkä se oli hieman pyöreä eikä hirveästi pisaran mallinen, jota me silloin harjoiteltiin.Se oli ehkä liian ahdas , eli siinä ei ollut ilmaa tarpeeksi kukkien välillä. Toinen onnistui jo vähän paremmin tosin siinä kukitus loppui "peräpäähän" jolloin kantajalla ei ollut katselukukkaa... Toisessa kimpussa olikin valkoista liljaa jota en ollut käyttänyt ikinä missään tekemässäni työssä, joen materiaali oli uutta. Lilja kyllä osoittautua loistavaksi surukimpussa, koska sillä saadaan työhön ilmavuutta sekä sillä voi kasvattaa koko kimppuun. Kolmanteen surukimppuun olin tosi tyytyväinen. Siinä värit olivat todella hienot, vaaleanpunaisen ja punaisen eri sävyjä eli nehän ovat lähisävyjä keskenään. Tekniikka oli hyvä ja onnistuin työssä saamaan sidoksen pitäväksi ja näin ollen koko työstä tuli tukeva. Erityisesti muut sanoivat,että kimppu on kevyt ja istuu käteen todella hyvin! Pidin itsekkin työstä ja tuli ehkä sellainen olo, että surukimppu on itselle mieluisampi tehdä kun taas surulaite.